Tuossa aiemmin esittelytekstissä kerroinkin miten on kulunut jo tovi terveellisen elämän ylläpitämisestä.

Kaunis muisto niistä tarkoista askelmerkinnöistä, joita aina pituus- ja  korkeushyppyihin valmistautuessani merkitsin ja myös miltä tuntui hapoille ajautuneet jalat. Enhän minä muista miltä ne lenkkarit edes tuntuu.
On minulla piirinmestaruus kyllä kävelyssä ainut vaan että olin ainoa osaanottaja koko sarjassa
Olin se joka tykkäs osallistua kaikkiin yleisurheilulajeihin.

Luokallamme oli mahtava tyttöjengi, jossa jokainen panosti urheiluun tosissaan.

Talvisin kaukalon jäille oli päästävä, vaikka omat vanhempani eivät siitä kovin innoissaan olleetkaan. ”Tuohan on poikien laji”  tokaisi rakas äitini, joka yritti varoitella lajin vaarallisuudesta.

Vapautuksen sain jopa palloilulajeista ettei vaan sormet vaurioidu, mutta uskokaa tai älkää minähän en niiltä tunneilta jäänyt pois. Urheilu oli minulle osa jokapäiväistä elämää, aivan samoin miten nyt voisin sanoa, musiikki on elämäni.

Nyt odotankin aikaa että saisin nämä kaksi kulkemaan harmoniassa.

Olen nyt yli viikon joutunut syömään vahvoja kipulääkkeitä hampaiden leikkuun jälkeen.

Alkaa jo tuleen korvista ulos!! Odotan kun kuuta nousevaa päästä hikoilemaan. Hyvät lukijat, uskon vahvasti että ensi viikolla tärähtää jokin laji käyntiin… Onko se sitten perus sali, uinti, seinäkiipeily tai jumppa. I´ll let you know 😉

Mutta nytpä on ollut sellaisille asioille aikaa mitä yleensä ei ennätä 🙂

Tässäpä pieni esimerkki mun viime päivien puuhastelusta:

https://www.youtube.com/watch?v=Yh4PZZD23Kk