Kateus nostaa päätään yleensä mustamaalaamisella ja ilkeyksien puhumisella..Mihin se johtaa? Tekeekö tämä ihmisestä hyväksyttävämmän kun saa puhua pahaa toisesta, vai nostattaako tämä kenties omaa henkistä egoa.

Puhun nyt ensi kertaa suuni puhtaaksi aiheesta joka jossain määrin on tullut vastaan omassa elämässäni. Tiedän että  ekstroverttinen luonteeni syöltää varmasti joidenkin ihmisten mieleen ärsyyntymistä pelkästään sillä että nauran ja hymyilen paljon, lukuunottamatta pukeutumistyyliäni. Joskus myös se että teen monipuolista työtä esiintyvien taiteilijoiden kanssa ja toisinaan se että rakastan laittaa itseäni pukeutumalla tyylilleni uskollisesti. Ehkä tuo kuvien datailu sosiaaliseen mediaan  ja keikkojen ainainen päivittely ärsyttää jotakuta, en tee sitä kuitenkaan miellyttääkseni muita, olen se mitä olen, teen niitä juttuja mikä tekee minut iloiseksi. Haaveilen ja pyrin kehittämään itseäni ja suunta on aina tulevaisuus. Taakse ei katsota vaan elämästä otetaan oppia ja jos joskus erehtyy on hyvä pyrkiä siihen ettei toista seuraavalla kerralla asiaa.

Olen pienestä pitäen rakastanut meikkejä, hiuksia, kenkiä ja vaatteita, kimalteita jne… Vielä tänäkin päivänä ja varmasti hamaan tappiin saakka! Äitini laittoi tukkaani samalla kuin omaansa jo hyvin varhaisessa vaiheessa, osti minulle prinsessamekkoja ja antoi minun kaunistautua juhlallisiin tilaisuuksiin. Kouluaikana sain vapaasti pukeutua sen hetkiseen trendityyliin. Mustat nahkahousut, vahvat rajaukset ja erilaiset rimpsuttimet koristivat teini-ikäistä nuorta. Tuli ns. hoppariaika, jolloin kaivoin veljeni housut kaapista ja niitä olikin sitten kiva roikottaa päällä kuin mikäkin hiphoppari! Sain olla aidosti lapsi  ja nuori tutustuen omaan itseeni näiden avuilla. Jos me alkaisimme rajoittaa liikaa toista ihmistä, ei tämä koskaan välttämättä löytäisi omaa itseään, ei syntyisi omaa identiteettiä.

Kateus voi johtaa itse-inhoon mikä tahtomatta nakertaa sinua pala palalta. Sellaiset teeskentelijät jotka kaksinaismoraalillaan yrittävät valheellisin sanoin luoda mielihyvää itselleen tai toiselle, toisinsanoen nuolevat niitä kuuluisia varpaiden väliä ja befaa, vain ainostaan päästäkseen tilanteeseen jossa pääsevät herkällä hetkellä sorkkimaan. Oman edun tavoittelu ja egon nostattaminen tekee välillä ihmisestä eläimen. Nämä ihmiset kantavat tuota ikävää geeniä, harmillisesti se ei johda mihinkään muuhun kuin itseinhoon ja oman nilkan nyrjähtämiseen, vertauksena.

Jokainen varmasti tuntee vetoa ja toivoo omistavansa jotain toisen omaa. Se on luonnollista, mutta siinä hetkessä olisi hyvä käsitellä tuo tuntemus ja pyrkiä olemaan onnellinen toisen puolesta. Onko se meiltä itseltämme pois jos jokin toinen menestyy? En tarkoita että toista tarvitsee kumartaa, on eri asia antaa arvoa ja kunnioitusta, hyväksyä jokainen sellaisena kuin on. Hyvä on oppia näkemään asioissa kauneutta ja hyvyyttä.

Kateuden kantajat voivatkin olla usein älykkäitä ihmisiä, koska nämä omalla releventiydellään ja subliikkiudellaan pystyvät aiheuttamaan ikäviä tuntoja toiselle. He myös saattavat tiedostaa oman kykenemättömyytensä ja vajavaisuutensa, etteivät koskaan voi yltää sille tasolle. Elämä todennäköisesti on kateuden kantajille kilpailua. Pitäisikö tällaisessa tilanteessa ihminen ottaa ratkaiseva peliliike, vaikkapa ihan eksperimentaalisesti, yrittäisi sulkea nämä kateuden tuomat inhot toista kohtaan ja pyrkiä virittämään mielensä vaikka väkisin positiivisiin ajatuksiin. Tällaisella lääkkeellä voisi olla parantavat vaikutukset! Näin itse ainakin ajattelen. En mielelläni anna pahojen ajatusten livahdella mieleeni. Iloitsen hetkessä jos joku menestyy, soittaa hyvin, omistaa kauniin asun, talon, auton tai jolla on vain jotain mitä itselläni ei ole tai mitä en ole vielä tehnyt tai saavuttanut.

On tutkittu millainen vaikutus ihmismielellä on elämän laatuun. Sanotaan että positiivisuus kantaa positiivisuutta ja viha lietsoo vihaa. 

Me tullaan jokainen eri lähtökohdista ja vartutaan aikuisuuteen ympäristössä tapahtuvien asioiden keskellä. Näiden vaikutukset näkyvät toimintamalleissamme. Saamme eväät jotka muokkaavat jokaisesta sellaisen paketin minkä avulla kipuamme joko jyrkkää tai loivaa vuorta. Tyydymmekö siihen mitä on annettu?

Minun henkilökohtaista ajatusmaailmaani on laajentanut hurja kokemus elämästä. Sen eri vastoinkäymisistä ja positiivistista kokemuksista, eri kulttuureihin tutustumisista ja ennen kaikkea usko. Usko korkeimpaan voimaan ja elämään, usko siihen mitä tekee ja ennenkaikkea usko itseensä. Olen itse aina vastuussa omista ajatuksista ja tunteista. Kaikesta sanomisistani ja teoistani.

Mikä valtava rikkaus erilaisuus onkaan elämälle? Jokainen on vain hetken matkalla, erilaisine haaveineen, eri lahjoineen, eri tuntemuksineen, erilaisin tyyleineen. Yhdellä tiellä, omalla polulla ja päämäärineen.

Annetaan kaikkien kukkien kukkia, koska tässä maailmassa on tilaa jokaiselle.

Elämästä kannattaa iloita,

nauttia jokaisesta hetkestä.

Rakkaus kantaa hedelmää.

Ei tittelit ja saavutukset tee autuaaksi,  vaan se mitkä sydämen ajatukset ovat.

Se miten kohtelet itseäsi ja muita <3

<3E