Elämä maistuu hyvältä, toisinaan. Mietiskelin tässä 10h yöunilta heränneenä, että olenkohan hirveän itsekäs nukkuessani pitkiä yöunia ja aamuisin vain haahuillen koitan keksiä jotain tekemistä? Toisaalta, jos tämä onkin se minun hetkeni rauhoittua, olen sen todellakin käyttänyt hyväkseni. Näen rakkaan avopuolisoni työtahdin viilettävän ohi kuin höyryjuna, mihin olen kylläkin jo tottunut. Jos oma arkeni tulee jonain päivänä olemaan tuollaista, olen tosiaan valmistautunut siihen tässä vaiheessa elämääni; pitkillä yöunilla, syömällä hyvin, suorittamalla opintoja valmistumiseni eteen ja lomailemalla. Kohta ei enää, toivottavasti.

Huomenna aamulla lähdemme Turkin Sideen viikoksi lomailemaan, minkä jälkeen arkeni koittaa. En stressaa arjen alkamisesta, enemmänkin olen odottanut sitä. Pidän siitä, että olen kokenut jo pitkään maanantain viikon mukavimpana päivänä. Sama odottavainen ja toiveikas tunne on tänäänkin. Mietiskelen lähinnä sitä, miltä elämäni todella maistuu ja miltä se tulee maistumaan jatkossa… Arki… Niin tuttu, mutta pitkään lymyillyt jossain.

Miksikö toivon arjelta haastavuutta, paljon töitä ja kiirettä? Olen sellainen pohjimmiltani; haluan haasteita, rakastan sitä, kun saan kehittyä! Haha, en kuitenkaan ole mikään työnarkomaani. Kaipaan arjen rytmiä, sen tuomaa balanssia ja no… kaikkea, mikä liittyy arkeen. Olen hieman kyllästynyt nykyiseen tilanteeseeni.

Olen jo pitkään kokenut maanantain viikon mukavimpana päivänä

Juuri sen takia, että maanantaina palataan arjen pariin. Maanantait ovat toiveikkaita, täynnä ajatuksia ja unelmia. Olen rytmittänyt postaukseni pitkälti sunnuntaille ja maanantaille sen vuoksi, että motivaationi on huipussaan. Maanantaisin ideoin paljon, saan aikaiseksi normaalia enemmän ja olen todella paneutunut siihen, mitä teen. Miksi ne maanantait sitten joitakin vastustavat? Onko se ainoastaan omasta asennoitumisesta kiinni? Olen itsekin kokenut maanantait joskus harmillisina, kuitenkin ajatusmaailmaani on jokin horjuttanut; kenties oma asenne…

Jos lukiessasi mietit hypettämistäni arjesta ja maanantaista ja siitä, että odotan töiden alkamista, olisitpa kokenut elämää saappaissani puolisen vuotta menneisyyteeni, ajattelisit ja tuntisit varmasti samoin. En tarkoita, että olisin onneton, olen vain kaivannut actionia!

Posia maanantaihin rakkaat lukijat, muistakaahan se kupponen kahvia! <3

Love,

Elina