Jos ei pääse salille tai ulos, niin on luotava treeniareena olohuoneeseen. Mies lähti palaveriin ja mä sain jollain kikkakolmosella kummatkin lapset samaan aikaan päikkäreille, joten sain oman puolituntiseni aikaa treenata. Tällä kertaa apuvälineinä oli pinnatuoli ja kahvakuula.

Kahdeksan kilon kahva nyt ei paljoa paina, mutta sillä sai hyvää lisäpainoa tavis kyykkyihin ja samalla puntilla tein haukkarit ja ojentajat. Homman nimi oli taas kuntopiiri, mikä nyt ei varmaan tullut kenellekään yllätyksenä.

Muita liikkeitä oli askelkyykky, sillein että toinen jalka oli tuolin päällä ja kyykkäsin siis yhdellä jalalla. Kädet tein kahvakuulalla, vatsaliikkeitä oli taas kaksi erilaista ja sitten viimeisenä lankku, joka muuten pysyy mulla jo minuutin!

Tämä tuli ihan yllätyksenä, sillä treenattiin siskon kanssa maanantaina ja mieheni otti aikaa tuohon lankkuun. Olen aiemminkin sanonut hänelle, että homman nimi on psykologia, että älä hirveästi huutele mulle väliaikoja, vaan pidä mielummin jännitystä yllä ja kerro vasta sitten kun on vikat 10 sekkaa jäljellä. No, maanantaina mies ei paljoa huudellut, kun vasta 50 sekunnin kohdalla ja pakkohan se oli vetää sitten täysi minuutti, kun niin pitkään olin pysynyt. Kehitystä on siis tapahtunut.

Ja kehitystä on tapahtunut myös omien korvien välissä, sillä nyt kun tein tän mun olohuonetreenini, niin päätin heti alkuun, että tuo aika siinä lankussa on pysyttävä. Ja kyllähän mä siinä pysyinkin, mutta kolmannella kierroksella kyllä vapisutti oikeen kunnolla. Mutta sitä kun laskee vaikka matolla olevia pölyhiukkasia eikä keskity siihen sekkarikelloon, niin kyllä sen vetää vaikka hampaan verillä.

Aikaa mulla meni tähän treeniin suurinpiirtein puolituntia. Tässä mä samalla heijasin vajaa viisikuukautista vauvaa sitterissä, että sain kirjoitettua tän tekstin loppuun. Eikös tässä nyt kaikki voittaneet. Lapset saivat nukkua ja äiti treenata. Hyvä taas meidän perheen tiimi!